Kirjoittanut: Eva Ibbotson
Suomentanut: Kerttu Manninen
Otava 2007
Maailma kupruilee ja kummajaiset kirmaa!
Kaikenlaisia outoja olioita ravaa tässä kirjassa edes takaisin kahden maailman välillä. Hylätyn asemalaiturin miesten vessassa on kupru elikkäs jonkinlainen rööri, josta voi sujahtaa toiseen maailmaan joka yhdeksäs vuosi. Toisella puolella on taruolentojen saari ja toisella ihmisten maailma. Kupru pysyy auki ainoastaan yhdeksän päivää.
Taruolentojen saarella asuu kaikki mahdolliset ja mahdottomat satuolennot ja osa-aika friikit. Saarella on oikein mukavaa ja siellä porukka elää sulassa sovussa. Siellä asustaa esimerkiksi pienet musiikkia rakastavat usvapuhurit ja kuolaa valuttavat helvetinkoirat (joiden hengitys haisee niin pahalta, että tällaista komposti elukkaakin alkaa hirvittää).
Saarella on myös kiltti, kiva ja hyvä kuningaspari, jotka eivät ole lainkaan samanlaisia kuin toisella puolella Lontoossa olevat tärkeät ja rikkaat ihmiset. Saaren kuninkaalliset saavat lapsen ja hoitajat onnistuvat hukkamaan pikku prinssin Lontoon vilinään. Oikeastaan sen kaappaa ilkeyden ja ahneuden kiiltokuva: rouva Trottle.
Saarelta lähetetään yhdeksän vuoden kuluttua (eli kuprun jälleen avauduttua) varmasti maailman erikoisin pelastuspartio, joka onnistuu sotkemaan kuviot useaan otteeseen. Paniikki iskee, kun kuprun sulkeutuminen lähestyy. Saadaanko prinssi pelastettua ja onko prinssi se keneksi häntä luultiin?
Kirja on mun mielestä kerrottu hyvin, vaikka välillä kirjailijan kikkaraiset kiemuraiset lauseet meinaavat hieman mennä takkuun. Kirjan lukeminen tuntuu tällaisesta mämmikourasta välillä hieman raskaalta. Ihmetystä ja kummatusta kyllä riittää. Toimintaa on riittävästi ja kutkuttavat käänteet vetävät lukijaa eteenpäin kuin vainun saanutta koiraa. Enemmänkin hullutuksia olisi hahmoista ja tilanteista varmasti saanut irti, mutta hyvä näinkin.
Kirjassa on 230 sivua täyttä fantasiatykitystä ja hauskoja sattumuksia varmasti monenmoiselle lukijalle.
0 Kommentit to “Haamupartio ja kadonnut prinssi”