Kirjoittanut: Hannu Mäkelähelmi.jpg
Kuvittanut: Marika Maijala
Tammi 2007


Helmi on helmi

Helmi on pieni lelukoira, joka on lentänyt Hannan luokse Ranskasta asti. Helmi on siitä erikoinen lelu, että se elää. Kukaan muu kuin Hanna ei huomaa sitä, eikä Hanna ole kertonut siitä monille. Hannalla ei ole montaa muuta ystävää.

Mä en ole koskaan aikaisemmin lukenut mitään vastaavaa. Tässä oli aika sellainen todentuntuinen meininki. Yleensä pidän enemmän ei niin todenmukaisista, mutta tämän kirjan jokaisessa sanassa oli jotakin tosi mielenkiintoista ja jännittävää. Sitä luki todella mielellään. Monella voi olla samanlaisia kokemuksia kuin Hannalla. Ne on myös aika surullisia juttuja ja vakavoita asioita. Hannalla ei ole ihan hunajahelppoo sen elämässä. Silti kirjan loppuun mennessä tapahtuu jokin mielenkiintoinen muutos.

Hannan äiti ja isä on eronnu ja menny asumaan toisille paikkakunnille. Sitten Hanna meinaa menettää äitinsä ja asiat menevät todella pahasti solmuun. Hanna on pahassa paikassa. Äipällä on kasvi masussa.

Onneksi on Helmi koira, joka juttelee Hannan kanssa koulumatkoilla, vieraitten ihmisten luona ja varsinkin yksinäisinä öinä, jolloin Hanna ei saa nukuttua ja paha hiipii mieleen ja tuntuu siltä, että ei enää jaksa, eikä kestä ja voisi ihan koska vaan hajota atomeiksi. Silloin Helmi tökkää Hannaa kuonollaan ja nuolaisee poskelle.

Kaikki asiat eivät mene aina niin kuin toivoo, ei siellä ihmisten maailmassa, eikä täällä kompostorissa mielikuvitusolentojen maailmassa. Silloin tarvii aina ystäviä ja jonkun joka voi pitää pystyssä kun ei itse jaksa. Kaikilla ei aina ole sellaista ja siksi on tosi tärkeää, että sellaisia kuin Helmi.

Kirjassa on 123 sivua. Suosittelen sitä kaikille! Kirja on kerrottu hauskasti ja mukavasti. Siitä saa paljon erilaisia tunteita ja kokemuksia. Tästä voi käydä lukemassa kirjan ensimmäisen osan kirjailijan kotisivuilta.

2 Kommentit to “Helmi”


  1. 1 Jojo maaliskuu 7, 2008 kello 6:32 ap

    Mäkin tykkäsin tosta kirjasta, vaikka siinä olikin päähenkilönä tyttö. Siihen oli helppo samastua. Se oli kivaa, että Helmikin koki erilaisia tunteita ja Hanna sai välillä lohduttaa tai rohkaista sitä, vaikka olisi itsekin ollut vähän surullinen ja peloissaan. Tuli sellainen olo, että Hanna oli Helmille yhtä tärkeä ja tarpeellinen kuin toisinki päin.


  1. 1 Helmi o Helmi o Helmi o Helmi! « Plämplän kirjakompostori Paluuviite: helmikuu 21, 2008 kello 12:10 ip

Jätä kommentti