Kirjoittanut: M. I. McAllister
Kuvittanut: Omar Ryann
Suomentanut: Helene Bützow
Tammi 2007
Orrin orava seikkailee usvassa
Salaperäisiä saaria, usvaa ja hopeaa. Maanalainen myyrien tunnelilabyrintti. Maaginen sydänkivi. Ystävyyttä, pelkoa, kateutta ja vallan himoa. Orrin ja Sydänkivi on mielestäni kaikkea näitä ja paljon muutakin. Täällä minun kompostissakin on paljon koloja ja höyryjä. Jos käy hyvä tuuri, voi nähdä siimahäntäisen rotan.
Orrin on nuori orava, joka asustelee rauhallisella Usvasaarella. Hän on orpo, mutta hänen ympärillään pörrää paljon kivoja kavereita. Orrin on pelastanut Usvasaaren kuninkaan ja kuuluu nyt hoviin. Eräänä päivänä meren usvasta ilmestyy myrskyssä ränsistynyt laiva kyydissään outoja matkustajia. He ovat tulleet hakemaan Orrinia auttamaan omaa Valkosiipiensaartaan kapinallisia vastaan. Orrin tempaistaan mukaan hurjaan seikkailuun.
Kirja oli minusta hyvä, mutta jokin siinä minua haitasi. Oli sellainen tunne, kuin olisi istunut jonkin päällä epämukavasti ja inhottavasti. Jonkinlaisen pistelevän piikin päällä. Se pistelee, mutta ei oikein osaa sanoa mikä piikki se on. Kerran istuin vahingossa siilin päälle. Piikkejä sai nyppiä irti koko illan.
Samanlainen tunne oli tämän kirjan kansa. En oikein koskaan päässyt sisälle Orrinin maailmaan. Se oli minulle hieman vieras. Paitsi lentotähdet, kaunis taivas ja uiminen, niistä minäkin pidän.
Seikkailu on hyvin kerrottu, se on jännittävä, mutta ei aiheuta minulle hyviä väristyksiä. Tarinasta ei tullut minulle sellainen kutkuttava olo.
Minua myös hieman ärsyttää kaikki kuninkaat ja arvojärjestykset ja se, että ei saa tehdä niin kuin haluaa, kun niillä on kaikenlaisia sääntöjä. Pitää kumarrella ja tehdä kaikkia hassuja temppuja, että kuningas tykkää. Ja kuningas voi olla aina hyvä tai paha. Jos se on jonkun mielestä hyvä ja oikea, on se jonkun toisen mielestä väärä ja paha. Siksi minun mielestä kuninkaat ovat ärsyttäviä. Ja sitten vielä nämä noidat.
Orrinia kiusaa Valkosiipiensaarella niin paha noita, että toista ei maailmassa varmasti ole. Miksi noidat ovat aina muka pahoja ja papit hyviä? Varmasti on myös kivoja noitia. Minä ainakin tunnen yhden. Se on siili ja sen nimi on Sirius. Sirius on oikein kiva ja ainakin puoliksi hyvä ja kiva, niin kuin me kaikki.
Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostaa oravat, myyrät ja siilit. Niiden villiä elämää kuvataan hyvin. Lisäksi kirja kiinnostaa varmaan niitä, jotka tykkää ritareista, miekoista, magiasta, kuninkaista ja niiden linnoista.
hyvält kuulostaa!